Aika hassua, että seinät jostain syystä kiehtovat minua. Seinät näkee ja kuulee kaiken. Joka kerta muuttaessani mietin mitä nämä uudet seinät on nähneet. Kuten mietin myös, aina entisestä kodista lähtiessäni, että onneksi nämä seinät eivät osaa puhua minun elämästäni  seuraaville asukkaille.

Kodimme seinät tietävät kaiken meistä, ne tietää onnelliset hetket, joita olet elänyt ja ne varmasti muistavat kuinka monta lautasta niihin olet heittänyt. Kuinka monta kännykkää ja kaukosäädintä niihin olet paiskonut. Ne muistaa monetko kaakelit olet koittanut korjata raivoisien perheriitojen jäljiltä. Puhumattakoon niistä lukuisista kerroista, kun itket ja oksennat yhtä aikaa hirveessä kännissä nojaten noihin seiniin.

Jos seinät osaisivat puhua, oltaisiin aika onnettomassa tilanteessa jokainen. Esim. tilanne, jossa kusipää aviomies on ollut työmatkoilla ja hänen saapuessaan kotiin hän nojaa eteiseen seinään. Kiskoo kenkiään jalastaan kun seinä alkaa kuiskia narisevalla äänellä hänen korvaansa. "Arvaa, ketä muijas pani eilen sinun sängyssä,,ehei ei se alakerran pervo äijä tällä kertaa..no 5pisteen vihje: se kuka sulle maksaa palkkas. "Ai et tajunnu viel? no se tyyppi jolle paiskit töitä perse ruvella, että muijas voi ostaa uusia alusvaatteita jokaiselle pano kerralle, kun tää mies saapuu aina sinun lähdettyäsi töihin".

Onneksi seinät eivät osaa puhua.