Työpäivään mahtuu tilanteita, jotka kategorioidaan genreen: MITÄ VITTUA!

Asiakas:
Olisiko teillä tätä erästä tenttikirjaa tyttärelleni opintoihin?

Diiva:
Ei valitettavasti ole.

Asiakas:
No mistäs sen tiedät?

Diiva:
Tunnen tämän kyseisen kirjan, koska olen aikoinaan tenttinyt siitä itsekin ja tiedän, ettei meillä sitä ole, mutta voin vielä tarkistaa. (siis sun mieliks, että uskoisit jo, että sitä kirjaa ei ole!)

Diiva:
Valitettavasti meillä ei tätä kirjaa ole.

Asiakas:
No, mutta sulla varmaan on, kun olet itsekin sitä opiskellut niin lainaappa se nyt mun tyttärelle!

Diiva:
(suu auki möllöttää ja miettii onko tuo asiakas tosissaan ja pyytää minun omaisuutta tyttärelleen)
Tuota, meillähän MYYDÄÄN kirjoja, eikä lainata, eikä myöskään henkilökunta lainaile kirjojaan asiakkailleen. Että, suosittelisin lainaamaan kirjastosta tämän kyseisen kirjan.

Asiakas:
Tuhahtelee ja tokaisee mennessään, että siirtyy seuraavaan kirjakauppaan.

Tokkopa ne sulle sieltäkään mitään lainailee.

Mitä vittua! menenkö minä kauppaan ja tokaisen myyjälle: sulta pilkottaa tuolta paidan alta niin södet rintsikat, et paas kuule kassiin vaan ni mä lainaan noita seuraavan viikon!

Mikä tätä kaupunkia vaivaa?